Jumalan sana

Yhden p iv n romaani kapitalismista, yritys selitt n kyv ist ja n kym t nt , yleist ja hyvin yksityist Jumalan sana on matkakirja talousj rjestelm n ytimeen, yht aikaa r yhke ja runollinen, jylh ja koominen.
Jumalan sana Yhden p iv n romaani kapitalismista yritys selitt n kyv ist ja n kym t nt yleist ja hyvin yksityist Jumalan sana on matkakirja talousj rjestelm n ytimeen yht aikaa r yhke ja runollinen jylh ja ko

  • Title: Jumalan sana
  • Author: Kari Hotakainen
  • ISBN: 9789522340733
  • Page: 101
  • Format: Hardcover
  • 1 thought on “Jumalan sana”

    1. Käsittämättömän hienoa suomen kieltä suoltaa Hotakainen jälleen kerran. Koko kirja on kuin proosaruno. Yksi tähti putoaa, koska tuntuu hassulta, että jokainen henkilö puhuu samantyyppisesti - hotakaista.

    2. Jumalan Sana alkaa seuraavista lähtökohdista: Islannissa on purkautunut tulivuori eikä näin ollen Konsernin toimitusjohtaja, pankkiiri Jukka Hopeaniemi pääse muutoin Helsinkiin Huomenta Aamun kuvauksiin kuin soittamalla edesmenneen isänsä autonkuljettaja Armakselle, joka suurta summaa vastaan suostuu tähän tehtävään. Hopeaniemi ei ole aiemmin juuri viihtynyt julkisuudessa mutta ohjelman juontajan suostuttelujen jälkeen hän päättää viimein näyttää kansalle, että hän pystyy [...]

    3. Kirjan punainen lanka on kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin onnistunut ja toimiva. Liekö ohentunut liiankin yksinkertaiseksi, koska tuntuu, että osa sivuhenkilöistä on liimattu tarinaan puolipakolla. Kertomus toimisi aivan samalla tavalla myös ilman Tapsaa tai Herttajätkää. Armaksen tyttären karikatyyrissä on hieman enemmän lihaa luiden ympärillä, mutta kirjan ytimeen - Hopeaniemen yhteiskunnalliseen analyysiin - tämäkään ei juuri tuo mitään lisää. Ihan ok kirja kuitenkin [...]

    4. Minua ärsytti, että tässä kirjassa kaikki puhuivat samalla äänellä. Toisin sanoen Hotakaisen äänellä. Minusta se söi henkilöhahmojen uskottavuutta todella paljon ja vähensi samalla niiden kohtien arvoa, joissa hahmo olisi ehkä muuten henkilöitynyt oivaltavasti tämän äänen kautta.Kirjan tyyli oli varsin rutiininomaista assosiaatiovirtaa.Muuten ihan kiva.

    5. Jumalan sanassa Hotakainen vapauttaa ilmaan painavan sanan, jonka kauniisti kirjailtu muoto tekee siitä kevyemmän. Teos on alusta loppuun taidokkaasti kirjoitettu, vaikkakin siitä löytyy muutamia perusvirheitä. Oikeasti kirjoitetussa kielessä sanavalinta on sananvalinta ja suomenkieli on suomen kieli. Kauniisti kirjoitettu yhden päivän tarina soljuu mukavasti eteenpäin sitä mukaan, kun bisnesmies Hopeaniemi kulkeutuu Lapin erämaasta kohti Helsinkiä auton takapenkillä, seuranaan etup [...]

    6. Kari Hotakaisen romaani Jumalan sana oli pettymys. Toki teksti oli monin paikoin taidokasta, humoristista, ironista, mutta se ei tälläkään kertaa jaksanut yllättää, vaan kaikki romaanin henkilöt olivat karihotakaisia.Yhdenpäivänromaanin tapahtumat alkavat, kun pikkupankin toimitusjohtaja tuskailee lapissa kelomökissään reilun vuorokauden päässä odottavaa aamu-tv:n lähetystä. Jukka Hopeaniemi jää mottiin pohjoiseen, ja häntä pelastamaan tulee isän eli ukon entinen autonkulj [...]

    7. Hotakainen is probaly the only Finnish author whose works I follow and read as soon as they come out. In that he joins the glorious group of such international authors as Terry Pratchett. Hotakainen might be a bit different from these mentioned novelists, but by my consideration he shares similar values (which I can appreciate) as these Mr Pratchett and combines it with a similar style of making humoresque but underneath thoughtprovoking observations about the world.That being said, Jumalan sana [...]

    8. Road-book on aina mielenkiintoinen tapaus. Hotakainen onnistuu omassaan mainiosti.Se, joka odotti veijaritarinaa tai tapahtumien vyöryä, pettyy. Se, joka toivoi kirkasta dialogia ja kirjailijan silmälasien takaa heijastuvan näyn nyky-Suomesta, saa mitä haluaa.Ytimessä ovat investointipankkiiri Hopeaniemi ja hänen autokuskikseen yhden yön keikalle lupautunut Armas. Määränpää on Pasila, ja siellä odottava, myyttiseksi paisuva television suora lähetys.Miksi visusti julkisuutta kartta [...]

    9. Kirja sopii erinomaisesti niille jotka eivät kaipaa tarinaltaan juonellista etenemistä vaan arvostavat henkilöhahmojen sisäistä monologia ja pitävät hahmojen mietteiden lukemista itseisarvona. Kirjassa seurataan Hopeaniemeä, yritysmogulia joka syystä tai toisesta on päätynyt Lappiin selvittelemään tunteitaan tulevasta yritysfuusiosta ja itsestään. Tulossa on kuitenkin tärkeä televisiohaastattelu ja Helsinkiin on päästävä. Onneksi uskollinen, jo eläköitynyt autonkuljettaja [...]

    10. Eipä Hotakainen päästää itseään eikä lukijaa taaskaan vähällä. Pituuden puolesta niukahko romaani on niin täynnä sekä ideoita, globaalitalouden pohdintaa että kielellä tyylittelyä, että pitempi veto olisi saattanut pudottaa raavaammankin lukijan.Vaikka löysin tästä paljon nautittavaa, kokonaisuus jäi jotenkin teoreettiseksi - ja ettei vain olisi ollut jopa tarkoitus? Tämä on näitä vaikeita tapauksia, joissa kirjailijan kanssa haluaisi keskustella siitä, onko romaanimuo [...]

    11. "Syntyy vaikutelma, että markkinat ovat kuin murrosikäinen. -- Ei markkinoille voi mennä sanomaan, että älkää nyt jumalauta innostuko tommosesta kännykästä, joka kyllä mielellään navigoi mummolaan ja järjestää perheen valokuvat, mutta jolla on hieman vaikea soittaa puhelua. Ei murrosikäiselle mennä järkeä puhumaan, sille annetaan käteistä ja sata metriä etumatkaa." Itse lämpenin kovasti Hotakaisen kieleen ja tapaan leikitellä sillä.

    12. Amazing, niin kuin tuo tuon viisi tähteä tulkitsee. Hotakainen on varsinkin virkkeen tasolla aivan ylittämätön; kirjasta on jo irronnut useita sitaatteja Naamakirjaan. Ja nyt Hotakaisesta paljastui vielä se, että hän, hyvin poikkeuksellisesti, ymmärtää mistä musiikissa on kysymys. Mutta, Jumalan sana on luettava pikaisesti uudelleen, ja nyt kynän kanssa!

    13. Hauska ja tuttuun Hotakais-tapaan kielellisesti taitava. Jotenkin jäi kuitenkin hieman tyhjä olo: mitä kirja lopulta sanoi?

    14. Erinomainen. Vaikeapa on sanoa paremmin kuin takakannen kaanteessa olevanmainostekstin loppu: komea, jylhä, humoristinen ja tosi.

    15. Paikoin hyviä huomioita, mutta toisin paikoin löysää lässytystä. Keskittyminen olennaiseen lipsui. Ei vinkkauspakkiin, ei paikkaa omaan hyllyyn.

    Leave a Reply

    Your email address will not be published. Required fields are marked *